Ajatuksia dokumentista verta, hikeä ja T-paitoja
Katsoin
dokumenttisarjan nimeltä verta, hikeä ja T-paitoja. Sarjassa neljä muodin
kanssa tekemisissä olevaa nuorta vaikuttajaa; Maiju, Sandra, Joona ja Veikko
lähtivät Myanmariin katsomaan, mistä pikamuoti on lähtöisin ja kuinka sitä
valmistetaan. Tutustuminen vaateteollisuuden alkulähteisiin alkaa
puuvillapellolta, jossa nuoret pääsevät paikallisten opastamana keräämään
puuvillaa. He pääsivät tutustumaan myös puuvillan värjäykseen, ompelutyöhön
pienessä ompelimossa, nahan käsittelyn vaiheisiin, nahkapajalla työskentelyyn
sekä suuren ompelimon työhön.
Nuoret näkivät matkallaan erilaisia asuin- ja työoloja. Paikallisilla ei tuntunut olevan tietoa työssään käytettävien kemikaalien vaarallisuudesta. Nuorille maksettiin työpäivistä paikallisten saamaa palkkaa, joka oli 3-7€/päivä työpaikasta riippuen. Joistain fyysisemmistä töistä miehille maksettiin enemmän, koska ajatellaan miesten jaksavan työtä naisia paremmin. Mielestäni palkka on aivan liian pieni työmäärään ja aikaan nähden ja on todella epäreilua, jos miehet saavat enemmän palkkaa. Työpäivät olivat hyvin pitkiä, tauot olivat vähäisiä ja osa työntekijöistä myös yöpyi työpaikallaan.
Dokumenttisarja herätti paljon ajatuksia koskien kuluttamista ja pikamuodin ostamista. Käytän valitettavasti vähän pikamuotia, mutta olen pyrkinyt ostamaan vaatteita myös käytettyinä kirpputoreilta. Panostan kuitenkin useimmiten laatuun mm. takeissa, kengissä ja laukuissa, jotta ne kestäisivät aikaa. Olen ennen ajatellut, että jos tuote maksaa enemmän se on vastuullisesti tuotettu. Näin ei kuitenkaan aina ole ja onkin vaikea tietää, mitkä vaatteista ovat vastuullisesti tuotettuja. Tuotteiden ostamattomuus ei kuitenkaan ole ratkaisu asiaan, koska vaatteiden tuottajat jäävät silloin ilman palkkaa. Sisustajana pyrin hankkimaan kestäviä ja laadukkaita tuotteita. Myös tuotteiden kierrättäminen on tärkeää ja aion sisustajana pyrkiä miettimään, voisiko tuotteita uusiokäyttää jotenkin. Dokumentin nähtyäni alan kiinnittämään enemmän huomiota tuotteen alkuperään ja tekemään harkitumpia ostoksia, sekä panostamaan vastuullisesti tuotettuihin tuotteisiin.
Nuoret näkivät matkallaan erilaisia asuin- ja työoloja. Paikallisilla ei tuntunut olevan tietoa työssään käytettävien kemikaalien vaarallisuudesta. Nuorille maksettiin työpäivistä paikallisten saamaa palkkaa, joka oli 3-7€/päivä työpaikasta riippuen. Joistain fyysisemmistä töistä miehille maksettiin enemmän, koska ajatellaan miesten jaksavan työtä naisia paremmin. Mielestäni palkka on aivan liian pieni työmäärään ja aikaan nähden ja on todella epäreilua, jos miehet saavat enemmän palkkaa. Työpäivät olivat hyvin pitkiä, tauot olivat vähäisiä ja osa työntekijöistä myös yöpyi työpaikallaan.
Dokumenttisarja herätti paljon ajatuksia koskien kuluttamista ja pikamuodin ostamista. Käytän valitettavasti vähän pikamuotia, mutta olen pyrkinyt ostamaan vaatteita myös käytettyinä kirpputoreilta. Panostan kuitenkin useimmiten laatuun mm. takeissa, kengissä ja laukuissa, jotta ne kestäisivät aikaa. Olen ennen ajatellut, että jos tuote maksaa enemmän se on vastuullisesti tuotettu. Näin ei kuitenkaan aina ole ja onkin vaikea tietää, mitkä vaatteista ovat vastuullisesti tuotettuja. Tuotteiden ostamattomuus ei kuitenkaan ole ratkaisu asiaan, koska vaatteiden tuottajat jäävät silloin ilman palkkaa. Sisustajana pyrin hankkimaan kestäviä ja laadukkaita tuotteita. Myös tuotteiden kierrättäminen on tärkeää ja aion sisustajana pyrkiä miettimään, voisiko tuotteita uusiokäyttää jotenkin. Dokumentin nähtyäni alan kiinnittämään enemmän huomiota tuotteen alkuperään ja tekemään harkitumpia ostoksia, sekä panostamaan vastuullisesti tuotettuihin tuotteisiin.
Kiitos Ida. Selvästi dokumenttisarja on tehnyt sinuunkin vaikutuksen, kun olet pohtinut mitä tekisit toisin. Kuluttamisen täydellinen lopettaminen ei taida olla oikea vastaus sekään, niin kuin pohditkin. Kuluttamisesta on tullut meille vaikeaa jo pelkästään siksi, että valmistusketjut eivät ole kovin läpinäkyviä, on vaikea ottaa selvää missä ja millaisissa oloissa tuote on valmistettu. Vaikka se olisi ns. brändituote. Tärkeää on, että olet valmis uudelleen käyttämään vanhoja tuotteita ja olet valveutunut seuraamaan tuotteiden valmistukseenkin liittyviä seikkoja. Ei vaan muotoa, hintaa ja laatua. Kiitos!
VastaaPoista